auttanu se et oltiin 1200 km päässä sieltä siitä mukataiteellisen naiivi otsikko. Tosin mun tuskaa helpotti se, että isi oli kiltti ja osti mulle fisheye-linssin pappa betalar. Aika jännää et olin jtn kakkosluokkalaisena semmone lapintyttö et jos mun ois sillon pitäny päättää nii oisin menny heti ysin jälkee Utsjoelle kasvattamaan poroja....
Okei se tunne kun majotuttiin jonnekkin 80 asukkaan pikkuseen tuppukylään ja siellä oli edelleen oma majatalo ja juna-asema ! Joku oli päättäny tehä siitä asemarakennuksesta kodin itelleen eli toisin sanoen se pääsee junaan ihan kotioveltaan, helevetti kui kätevää.
Okei se tunne kun majotuttiin jonnekkin 80 asukkaan pikkuseen tuppukylään ja siellä oli edelleen oma majatalo ja juna-asema ! Joku oli päättäny tehä siitä asemarakennuksesta kodin itelleen eli toisin sanoen se pääsee junaan ihan kotioveltaan, helevetti kui kätevää.
Lapin syrjäset olosuhteet ja äkillinen luovuuden purkaus kirvotti mut kuvaamaa jtn kusista asvalttitietä ja luomaan taas jotakin tosi luovaa ja taiteellista... 
en tiiä onko tää nyt se kuulusa poronkusema vai yrittikö se vaan kirjaimellisesti haistatella meille mut en joka tapauksessa tienny et porotki voi taipuu tommosiin asentoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti